Raakaravinto, terveydeksi

Ihminen on kautta aikojen tavoitellut parempaa terveyttä melko samankaltaisin keinoin: tutkimalla levon ja aktiivisuuden suhdetta, vaikuttamalla mielen avulla keholliseen hyvinvointiin sekä ennen kaikkea syömänsä ravinnon kautta.

Nykyisestä länsimaisesta näkökulmasta raakaravinto on eräs niistä ”radikaaleista” ruokavalioista, joissa rajoitetaan monen ruoka-aineen käyttöä. Raakaravinnon ohella esimerkiksi makrobioottinen ruokavalio, vegaaniruokavalio tai paleodieetti eivät perusta virallisesta ravintoympyrästä vaan nojaavat ajatuksensa järkevästä syömisestä muihin perinteisiin. Raakaravinnolla tarkoitetaan ruokavaliota, johon kuuluu vain kypsentämätöntä ja mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa. Tämä tarkoittaa pääasiassa vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, viljaa ja siemeniä. Raakaruokavalio on usein kasvisruokavalio, mutta ei välttämättä: jotkut sen noudattajat syövät raakaa lihaa tai alhaisessa lämpötilassa kuivattua lihaa tai kalaa. Ruuan valmistusmenetelminä raakaruokaa tehdessä ovat muun muassa liottaminen, idättäminen, hapattaminen, kuivattaminen ja hienontaminen. Menetelmien tarkoituksena on tehdä ravinto helposti sulavaksi ja parantaa sen ravintoarvoja. Jos ruoka kuumennetaan, niin korkeintaan 45 asteeseen. Erityisen suosittua nykyään on raaka aineiden voimakas jauhaminen tai soseuttaminen, erilaisten pirtelöiden ja smoothieiden valmistus.Syyt raakaravinnon nauttimiseen ovat usein terveydellisiä. Raakaravinnon oppien mukaan ruuan kuumentaminen tuhoaa ruuasta arvokkaita entsyymejä ja vitamiineja. Raakaravinto nähdään ihmiselle luonteenomaisena, alkuperäisenä tapana syödä, joka periytyy ajoista, jolloin ihminen ei vielä osannut käyttää tulta askareissaan eikä maanviljelyä oltu keksitty. Nykyinen raakaruokavalion jonkinasteinen trendikkyys liittyy paitsi terveyden, myös tehokkuuden ja jaksamisen tavoitteluun. Toisaalta myös muihin ruokatrendeihin vaikuttavat arvot vaikuttanevat raakaruuan taustalla: lähiruuan ja puhtaan ruuan arvostaminen sekä se, että ruuan hankintaan ja valmistamiseen käytetty aika nähdään arvokkaana.

Sekä terveys että sairauden poissaolo

Raakaravinnon edeltäjä, sama ruokavalio eri nimellä, oli elävä ravinto. Sen pioneerina pidetään liettualaissyntyistä Ann Wigmorea. Wigmore tuli -80 ja 90-luvuilla tunnetuksi, jonkin verran Suomessakin, pirteänä ikänaisena, joka eli kuten opetti ja uhkui iätöntä terveyttä ja energiaa. Alan suomalainen pioneeri on hieman yllättäen kemisti, nobelisti A.I. Virtanen, joka oli kiinnostunut myös entsyymien osuudesta ihmisen ruuansulatuksessa ja sitä myötä kuumentamattomasta ruuasta. Yksi raakaravinnon ja muidenkin kevyiden, kasvispainotteisen ravinnon kannattajien suosikkisitaatteja on Hippokrateen ”ravinto olkoon lääkkeesi”. Hippokrates oli Antiikin Kreikassa elänyt lääkäri, joka on sittemmin nähty nykyaikaisen lääketieteen isänä. Sitaatti kuvaa ajattelua raakaravinnon ympärillä siinä mielessä hyvin, että raakaravintoa ei nähdä ainoastaan hyvinvointia edistävänä terveellisenä tapana syödä, vaan jopa tapana hoitaa sairauksia. Raakaravinnosta saa tietenkin paljon kuitua ja vain vähän suolaa. Se on vähäenerginen ruokavalio. Se tutkitusti alentaa verenpainetta ja parantaa rasva-arvoja. Muitakin raakaravinnon terveysvaikutuksia tutkitaan jatkuvasti. Viitteitä siitä, että se lieventää nivelreuman oireita. Raakaravinnon sisältämien runsaiden antioksidanttimäärien vuoksi sen nähdään mahdollisesti voivan suojata joiltakin syöviltä. Raakaravinnon syövät kertovat omakohtaisina kokemuksina myös merkittävistä vaikutuksista mielialaan.

Onko raakaravinto turvallista?

Lapsille raakaruokavalio ei sellaisenaan sovi, sillä he eivät saa sitä riittävästi energiaa: raakaravinto on vähäenergistä, joten sitä on syötävä paljon – lapsen vatsalaukku taas on hyvin pieni. Taidolla koostettu kasvisruokavalio toki sopii lapsillekin, erityisesti jos se on munaa ja maitotuotteita sisältävä. Ja vaikka monien vitamiinien ja hivenaineiden saanti on raakaruuasta varsin yltäkylläistä, saattaa ruokavalion noudattajalle syntyä puutetta B12-vitamiinista. Tämä johtuu siitä, että nykytiedon mukaan elimistömme ei pysty hyödyntämään kasviperäistä B12:ta. Myös D-vitamiinin saanti voi jäädä vähäiseksi, sillä kasvikunnan D-vitamiinikaan ei ole yhtä tehokasta kuin esimerkiksi kalasta saatu. Molempia näitä, samoin kuin sinkkiä, rautaa ja kalsiumia, jotka myös imeytyvät kasviperäisinä heikommin, voi syödä korvaavasti pillereitä tai ottaa pistoksina.

Onko raakaravinto turvallista?